sunnuntai 7. lokakuuta 2012

18 | Maailman hienoin !

Eilen mulla oli taas valkku ja menin siis Bobbylla. Mulla oli aika huonot fiilikset ennen valkkuu, koska meillä oli viime lauantaina ryhmän sisäset kisat ja ne meni tosi huonosti mun osalt, ni tiesin et mul ois hirvee rääkki tulossa. Mun teki oikeesti mieli jättää menemättä, mutta onneksi en jättänyt !

Me mentiin alkutunnista ympyröillä vastataivutuksia, niin että takaosa siis taipui ulospäin vähän sulkumaisesti. Aluksi se ei oikein meinannut onnistua, en saanut Bobbyn takapäätä tehostettua tarpeeksi ja se ei nostellut sisätakajalkaa, eikä taipunut ulospäin. Kumminkin kun istuin itse keskemmällä hevosta, ryhdikkäämmin ja ratsastin paremmin jalalla, Bobby alkoi taipumaan tosi kivasti. Erityisesti vasen suunta oli tosi vaikea, koska poni painoi tosi paljon oikeaan ohjaan. Aina välillä me suoristeltiin ja sitten kun alkoi taas painamaan, niin piti taivuttaa kunnes pehmeni. Menimme tätä samaa ravissa ja käynnissä.


Sitten me siirryttiin suoralle uralle ja siinä oli tarkoitus saada vain hevonen kulkemaan suorana ja pehmeänä kahdelle ohjalle. Molemmissa suunnissa tein taas vähän vastataivutusta, jotta sain Bobbylla kulkemaan kaikki neljä jalkaa samalla uralla ja pehmeänä kädelle. Taas huomasin kuinka paljon istunnallani ja ryhdilläni oli vaikutusta ponin raviin. Heti kun istuin ryhdikkäästi ja alapohje kiinni Bobbyn ravi oli paljon helpompaa ratsastaa ja muutenkin liidokkaampaa.



Pikkuhiljaa menimme ympyröille laukkaamaan. Minulla oli laukassa saada Bobbyn takajalka nousemaan ja laukka pyörimään ylöspäin, eikä pitkäksi. Huomasin myös, että laukassa nojaan jopa vähän jopa eteenpäin. Kumminkin saatiin tosi kivoja pätkiä laukassakin kun pidin ohjan tarpeeksi lyhyenä ja muistin ratsastaa jokaisen askeleen erikseen. Siirryimme ympyrältä myös uralle missä minun piti olla tarkka, että poni oli taas suora. Sitten kello olikin jo aika pitkä joten otimme pienen loppuverkan eteen alas. Koitin vain katsoa, että poni kantoi itseään koko ajan ja ratsastaa paljon pohkeella.




keskikäynnin rippeitä.

Minulle jäi tunnista tosi hyvä fiilis! Sain tosi hyviä neuvoja ja sain jotenki sellasii ahaa-elämyksiä. Huomasin myös miten paljon pelkällä istunnalla voi tehdä. Vaikka minulla on vieläkin tosi paljon korjattavaa ratsastuksessa, kuten se, että saan istuntani pysymään hyvänä koko tunnin läpi, mutta nyt minusta tuntuu, että olen tajunnut virheitteni merkityksen ja sen, että pystyn korjata ne asiat kunhan en lannistu :). Palailen taas ensi viikon puolella uuden postauksen kera :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti